Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin Luontokeskus Siida avasi ovensa heti kesäkuun alussa ja on siitä saakka palvellut vieraita uudessa muodossaan. Mikä sitten on muuttunut verrattuna aiempaan?
Vastauksena voisi hienovaraisesti sanoa, että lähes kaikki. Aloitetaan kuitenkin ihan etuovelta.
Siidassa uudistus on tehty niin, että jäljet menneestä saavat näkyä kaikille. Lipunmyynnin alue ja museokauppa ovat muotoutuneet uudeksi, mutta sulautuvat täydellisesti rakennuksen arkkitehtuuriin. Laske katse lattiaan ja voit nähdä aiemman palvelutiskin rajan ja muodon. Ne on säilytetty tarkoituksella ja ovat osa rakennusta ja sen historiaa. Verrattuna entiseen tilaa tuntuu olevan ainakin tuplasti enemmän ja Luontokeskuksen puoli on nyt täysin erotettu museopuolesta. Ravintola Sarrit on muuttanut rakennuksen yläkerrasta uusiin tiloihin alas ja aulasta on ravintolaan suora yhteys. Alakerran vaihtuva näyttely on muuttunut kodikkaaksi tilaksi värikkäine sohvineen ja nojatuoleineen ja tilasta löytyvät myös naulakot, lukolliset lokerot ja WC-tilat.
Matkalla ylös ramppia pitkin seinälle on kirjoitettu useita paikannimiä ja rampin yläpäästä löytyy upea Matti Morottajan runo “Nämä maat ovat lapsiamme”. Siidan päänäyttely kantaa samaa nimeä. Näyttelyn nimen voit tulkita niin, että luonto on pitänyt meistä aina huolta ja nyt on meidän vuoromme pitää huolta siitä kuin lapsistamme pidämme. Runo ja ajatus on voimakas ja liikuttava. Runo pysäyttää ja antaa ajateltavaa juuri ennen yläkerran näyttelyihin astumista.
Yläkerrasta löytyy entisen ravintolan tiloista vaihtuva näyttely ja sielläkin voi lattiasta nähdä, missä aiemmin oli ravintolan keittiön seinän raja. Toisessa suunnassa suljetun oven takaa löytyy myös vaihtuva näyttely. Käytävän vastakkaisella puolella näyttelytilassa on esineitä menneiltä ajoilta ja upeasti yhdistetty maantieteen osa-alueita videoesityksen muodossa ja uuden sukupolven kulttuuriperinnettä heijastettuna laavun peinoismallin kankaalle. Tässäkin huoneessa aikaa voi viettää ainakin tunnin verran, sillä muuten jää iso osa alueemme uskomatonta tarinaa lukematta.
Seuraavaksi on aika suunnata päänäyttelyyn, joka on kokenut melkoisen muodonmuutoksen! Ovesta näkyi vilaukselta näyttelyä ylittäessä sinne johtavaa käytävää eri näyttelytiloihin. Päänäyttelyssä ei heti tiedä mihin kiinnittää katse ensimmäiseksi, sillä se on kerta kaikkiaan uskomaton. Valtavat kuvat eri vuodenajoilta reunustavat näyttelyä ja ne ovat syväterävyydeltään uskomattoman tarkkoja. Isoja kuvia ei kannatakaan ihan läheltä tuijottaa. Katossa on erivärisiä silkkihuivin hapsuja taideteoksena ja näyttely on täynnä historiaa kielestä ja kulttuurista. Päänäyttelyssä on nerokkaasti yhdistelty luonto ja kulttuuri, kun aiemmin ne ovat olleet melko erillään toisistaan. Vaikka näyttelyssä on tuotu esiin saamelaisten upeita vaatteita, taidetta ja kulttuuria, ei siellä ole pelätty nostaa esiin epäkohtia, joista voidaan oppia edelleen. On tärkeää nähdä myös ajansaatossa tapahtuneet vääryydet. On myös tärkeää nähdä kuinka katoamassakin olleita perinteitä on nyt nuorten sukupolvien myötä herätetty henkiin uudelleen ja kuinka nuoret ovat palanneet juurilleen. Päänäyttelystä löytyy myös tuttuja, karhu ja ahma pentuineen ovat edelleen näyttelyssä uusilla sijoituspaikoillaan.
Päänäyttelyn jälkeen on hyvä pitää lounastauko, sillä aikaa on vierähtänyt uusittuja näyttelyitä ihaillessa ja sisäistäessä. Ravintola Sarritin lounas takuuvarmasti täyttää vatsan ulkomuseokierrosta varten. Ulkomuseoon kannattaa varata aikaa vähintään 45 minuuttia, jotta varmasti ehtii tutustua kaikkiin rakennuksiin ja esimerkiksi peurakuoppaan ja sen historiaan.
Päivän päätteeksi museokaupasta saattaa tarttua mukaan koru, kirja, mekko tai jotakin muuta, joka muistuttaa sinua vierailustasi tai antaa toiselle idean jyväsen vierailla Siidassa omalla matkallaan, kun on saanut tuliaiseksi jotakin pohjoisimmasta Lapista.
Artikkelin pääkuva: Siida Saamelaismuseo ja Luontokeskus