Taivaan tulet

Olen monena talvena matkustanut arvoituksellisten revontulten perässä Inariin Suomen pohjoisrajalle. Olen toki nähnyt revontulia myös Norjassa ja jopa Grönlannissa, mutta jokin juuri Inarissa vetää minua puoleensa vuosi toisensa jälkeen. Minulta kysytään usein, miksi palaan aina Inariin tai miksen matkusta vaihteeksi jonnekin muualle. Revontulet ovat kiehtoneet minua jo pitkään, ja alussa tiesin vain, että minun olisi suunnattava johonkin pohjoiseen. Mutta mihin? Pitkän pohdinnan ja viikkojen tutkimustyön jälkeen kohteekseni valikoitui Inari.  

Revontulia esiintyy suurella kehällä magneettisen pohjoisnavan ympärillä. Jätän tieteelliset selostukset sikseen ja totean vain, että kun matkustaa kehällä sijaitsevaan paikkaan, mahdollisuudet nähdä revontulia ovat erittäin hyvät myös silloin, kun auringon aktiivisuus ei ole voimakasta.  

Inarin pohjoinen koordinaatti on 68°50’N, ja se sijaitsee 265 kilometriä napapiirin pohjoispuolella. Inari on siis aivan kehän kohdalla, joten revontulia näkee lähes taatusti selkeällä säällä. Todennäköisyys perustuu tieteellisiin tosiseikkoihin, mikä oli tärkeä kriteeri matkakohdetta valitessani. Se saa minut myös palaamaan Inariin aina uudestaan. 

Revontulia ”metsästetään” usein oppaan johdolla tai omalla autolla. Oikeastaan kyse on hyvän sään jahtaamisesta, sillä revontulia ei voi nähdä pilvisellä säällä. En ole meteorologi, mutta kokemukseni mukaan Inarissa on usein selkeää iltaisin ja öisin. Jos olosuhteet eivät kuitenkaan ole suotuisat vierailusi aikana, ei huolta: Inarista lähtee hyvä tieverkosto joka suuntaan. Saatat päätyä vaikka vuonon rannalle Norjaan! Hyvä sää on vain ajomatkan päässä.  

Muutama neuvo autoilijoille: Ole varovainen, kun olet yksin liikkeellä huonolla säällä. Varo poroja ja hirviä, joita saattaa seisoskella tai maata keskellä tietä. Jos et ole kokenut talvikuski, tai haluat mieluummin rentoutua ja jättää ajamisen muille, voi olla hyvä idea varata opas revontuliretkelle. 

Maailmassa on lukuisia paikkoja, jotka sijaitsevat revontulivyöhykkeellä, mutta vain muutamat niistä ovat asuttuja seutuja. Pohjoisesta sijainnistaan huolimatta Inari-Saariselkä tarjoaa kattavat ja nykyaikaiset palvelut matkailijoille: mukavat hotellit, erinomaiset ravintolat ja monipuoliset safaripalvelut. Alue on myös kulttuuriltaan moninainen ja saamelaisten kotiseutua. Siida museo on erinomainen kohde saamelaisten kulttuurista kiinnostuneille. Jos haluat heittäytyä Lapin vietäväksi, kannattaa suunnata porotilavierailulle (samalla pääset paijaamaan poroja!).  

Näiden suositusten ja pienen harjoittelun avulla hyvien revontulikuvien ottaminen on itse asiassa aivan helppoa. Manuaalisesti säädettävä kamera ja kolmijalka ovat ainoat tarvitsemasi varusteet. Käytä seuraavia perusasetuksia:

• Herkkyys: +/- 1600 iso 
• Aukko: suurin mahdollinen (linssin pienin numero, esim. f/2.8-3.5-4) 
• Valotusaika: Riippuu revontulten kirkkaudesta. Aloita 10 sekunnista ja lyhennä tai pidennä aikaa kuvanlaadun mukaan. 

Yöllä vaikeinta on tarkentaminen. Jos et pysty tarkentamaan tähtiin, pyydä jotakuta seisomaan noin 30 metrin päässä taskulampun kanssa, ja tarkenna automaattisesti tähän valoon. Vaihda sitten manuaaliseen tarkennukseen (MF) äläkä enää muuta asetusta.  

Vinkki: harjoittele kameran asetusten säätämistä ennen revontuliretkeä, jotta tiedät, mistä ne löytyvät. 

Tavallinen kysymys on, kuinka usein revontulia on mahdollista nähdä. Lähes jokaisena selkeänä yönä näkee revontulia ainakin vilaukselta. Aina taivas ei täyty värikkäistä leimahduksista, mutta hyvällä tuurilla pääsee ihastelemaan myös hailakampia taivaan valoja. Siksi suuntaan aina illalla ulos, jos on edes pieni mahdollisuus, että pilvet väistyvät. 

Revontulten metsästykseni alkaa usein jo varhain iltapäivällä, kun selailen eri sääpalvelujen sivustoja ja viestittelen muiden alueen revontulten metsästäjien kanssa. Laadin toimintasuunnitelman keräämieni tietojen pohjalta ja hyppään autooni yleensä iltaseitsemän aikaan. Olen usein nähnyt revontulia jo alkuillasta, joten pyrin olemaan asemissa heti pimeän tultua! Kaamosaikana se saattaa tapahtua huomattavasti aiemminkin, jo kolmelta tai neljältä iltapäivällä. 

Kun olen asemissa, voin vain odottaa (paitsi jos revontulet ilmestyvät ennakoitua aiemmin, kun olen vielä matkalla!). Pilviä voi ilmestyä näkyvyyttä häiritsemään, joten tarkistan sääennusteen vielä kerran, ja soitan ystävilleni tilannepäivitystä varten. Tarvittaessa vaihdan paikkaa. 

Kun revontulet ilmestyvät taivaalle, olen elementissäni. Tiedän, miten ne liikkuvat, ja osaan ennakoida sitä, joten olen valmiina ottamaan parhaat mahdolliset kuvat. Joskus, tai melko useinkin, revontulet yllättävät minut – siksi en koskaan kyllästy niihin. Palaan näille seuduille joka vuosi nauttimaan luonnon ihmenäytelmästä. Se saattaa kirvoittaa suustani jopa ihastuneen ranskankielisen huudahduksen. On todella vaikeaa päättää, milloin pitäisi lähteä ajamaan takaisin, eikä enää odottaa seuraavaa revontulten purkausta. Minua lohduttaa se, että tiedän revontulten odottavan minua seuraavanakin päivänä. Retken jälkeen ajamme takaisin hotellille kamerat ja mielet täynnä unohtumattomia muistoja. 

Teksti ja kuvat: Rayann Elzein | Rez Photography