Reitin lähtöpisteenä toimii Saariselän reittien lähtöportti. Aluksi ajetaan läpi Saariselän keskuksen pyöräteitä pitkin ja mukavaa pikku polkua kohti Nelostien alittavaa alikulkua Neste-huoltoaseman vieressä. Alikulun jälkeen käännytään vasemmalle soratietä, sen jälkeen oikealle länteen ajoharjoitteluradan aidan viertä kulkevalle tielle, joka pikkuhiljaa pienenee ajouraksi.

Vastapäivään kierrettäessä ajoharjoitteluradan jälkeen kaarretaan oikealle kelkkareittiä pitkin. Kelkkareittiä ajetaan noin kilometri, kunnes kelkkareitti haarautuu oikealle. Meidän reittimme jatkaa etuvasemmalle suon ylitse. Samalla reitti pienenee mainioksi pieneksi polkumaiseksi mönkijäuraksi ja alkaa kapuamaan kohti Kuusipään ensimmäistä sivuhuippua.

Reilun kilometrin matkalla kavutaan ylös lähes 80 metriä 360 metrin korkeuteen. Tämä Kuusipäään sivuhuippu tarjoaa jo kauniita näköaloja, varsinkin jos malttaa välillä katsella taaksepäin. Seuraavaksi hurautellaan nelisenkymmentä metriä alaspäin, ylitetään pieni puro ja pumpataan pyörää vielä hieman ylöspäin, ennen kuin lasketaan sähkölinjalle, jonka kohdalla reitti muuttuu jälleen soratieksi. Sähkölinjan kohdalta voi koukata linjaa pitkin parisataa metriä oikealle Alajoenlammen rantaan ihastelemaan maisemia, jotka olisivat vieläkin kauniimmat ilman sähkölinjaa. Alajoenlammelta noustaan pientä soratietä, kunnes tie päättyy risteykseen. Tästä käännytään vasemmalle ja lähes samantien pudottaudutaan alas Riekko-ojan ylitykseen. Tiellä on paljon veden syömiä uria, joten kannattaa olla varovainen! Jo alamäen aikana edessä näkyy aivan karmealta vaikuttava ylämäki, mutta korkeuseroa tässä ylämäessä on oikeasti vain kolmisenkymmentä metriä.

Ylämäen jälkeen tie haarautuu kahtia, reitti jatkuu tästä haarasta oikealle. Tästä alkaa mahtava ja vauhdikas lasku tietä ja tieuraa pitkin kohti Tolosjoen kahlaamoa. Pudotusta kertyy kaikkiaan lähes 150 metriä. Äsken mainitun haarautuman jälkeen noin kilometrin päästä on edessä seuraava risteys. Tästä napataan jyrkkä käännös vasemmalle ja tien kunto heikkenee yhä.

Tieura, jota jatketaan vielä reilu kilometri aivan sen kääntöpaikalle saakka, on paikoin hyvin kivikkoinen ja urilla. Saattaapa joku purokin virrata hetken matkaa tietä pitkin tai sen ylitse. Varovainen saa olla, jälleen kerran.

Tien kääntöpaikalta vasemman suuntaan lähtee pieni polku kohti jokirantaa. Tästä eteenpäin reitti muuttuu hiljalleen erittäin vaativaksi, mutta myös erittäin upeaksi. Jokirantaa seurataan noin 40 metriä takaisin ylävirtaan. Tässä on hyvä kohta ylittää joki hieman etuviistoon vasemmalle. Joen leveys on noin 30-40 metriä. Vuodenajasta ja virtaamasta riippuen vettä on joskus jopa vain alle polveen asti, joskus puoleen reiteenkin. Vastarannalla muutamiin kiviin on maalattu sinisiä maalimerkkejä ja sininen nuoli.

Joen ylityksessä kannattaa pitää kengät jalassa, sillä pohja on kivinen ja kivet voivat olla hyvin liukkaita. Ja etenkin, jos olet liikkeellä fatbikellä, lähtee virta viemään pyörän suuria renkaita hyvinkin helposti kelluttaen pyörää. Pyörästä voi olla siis hankala ottaa tukea. Yksi vinkki tällaisessa tilanteessa on kääntää pyörä virran suuntaiseksi poikittain omaan kulkusuuntaansa nähden, jolloin voimaa ei kulu siihen, että yrittää vastustaa virtaa jokeen nähden poikittain olevalla pyörällä.

On myös huomioitavaa, että syvällä jokikanjonissa ei pahemmin kännykkä kuulu, joten ylitystä ei välttämättä kannata yrittää yksin. Toinen huomioitava asia on, että ylityspaikka on eri paikassa kuin peruskarttapohjaan merkitty kahlaamo, joka sijaitsee reittimme ylityspaikasta noin 600 metriä ylävirtaan.

Joen ylityksen jälkeen seurataan aivan jokirannassa kulkevaa pientä polkua vastavirtaan noin 200 metrin matka, kunnes polku hiljalleen nousee ylös jokitörmälle, upeille mäntykankaille ja lähtee nousemaan kohti Kulmakurua. Tämä nousu on eräs vaativimpia mitä alueelta löytyy, sillä nousua kertyy ylös kurulle reilusti yli 200 metriä. Paikoin nousu on erittäin jyrkkää, mutta myös tasaisempia hengähdyspätkiä löytyy välillä. Polulla on paikoin nähtävissä sinisiä maalimerkkejä.

Jokirannasta lähtemisen jälkeen muutaman sadan metrin kuluttua polku yhtyy latureittiin ja polun varrella on punaisia puutolppia. Niitä ei kuitenkaan kannata seurata orjallisesti, sillä välillä ne vievät todella märkiin paikkoihin. Esimerkkinä kohdassa 2,8 km joen ylityksen jälkeen on juuri kuljettu jonkin matkaa todella märkää polkua ja puutolpat vain jatkuvat märkää uraa pitkin. Etuvasemmalle kääntyy kuitenkin selvästi parempi polku, joka on selvästi paljon parempi reittivalinta ja vie upeaa kuivaa singletrackia pitkin kulkijansa Kulmakurun kylkeen ja kulmaan.

Kulmakuru onkin sitten melkoinen nähtävyys. Kaksi kilometriä pitkä, jyrkkä ja louhikkoinen kuru tekee nimensä mukaisesti jyrkän 90 asteen kulman. Näköalat ovat käsittämättömän upeat. Vaikka kuntoa piisaisikin, kannattaa tässä ehdottomasti hengähtää hetki.

Kulmakurun jälkeen onkin sitten tarjolla eräs Saariselän alueen huikeimmista singletrack-kokemuksista. Polku kääntyy pian kurun jälkeen loivaan laskuun ja polkua saa tykittää mielin määrin yli neljä kilometriä pitkän alamäen ajan. Alamäki päättyy Pikku Harrijoen päivätuvalle. Juuri ennen päivätupaa ylitetään joki. Tulvavedet ovat tainneet päästä siirtämään siltaa hieman alavirtaan, mutta ainakin kartoitusreissullamme silta oli vielä käyttökelpoinen ja vain 30 metrin päässä alkuperäisestä paikastaan.

Pikku Harrijoen päivätupa on reitin ainoa virallinen tulipaikka, joten se kannattaa käyttää hyödyksi. Vettäkin voi (jälleen toki omalla vastuulla) ottaa Pikku Harrijoesta. Tupa sijaitsee kuivalla kangasalueella, joten tämä on myös täydellinen leiripaikka telttailijoille.

Jatkettuamme tuvalta 100 metriä etelään, saavumme tieuran risteykseen, josta käännymme vasemmalle itään kohti Saariselkää. Uralta haarautuu pari pienempää polkua oikealle, mutta suurinta uraa seuraamalla pysyy helposti reitillä. Aluksi ura kiipeää hieman, mutta lähtee sitten pitkään laskuun jälleen kohti Tolosjokea.