Ajatus välivuodesta oli muhinut mielessä vuosia, haaveilimme puolisoni kanssa, että pitäisi kokeilla jotain muuta kuin “normaalia arkea”. Ajatus jalostui muotoon: muutetaan Lappiin. Lappi oli meille molemmille jo tuttua aluetta lapsuuden kesistä, vaellusretkistä ja yksittäisestä laskettelureissusta. Lähdimme kahdestaan haistelemaan pohjoisen tuulia uudella ajatuksella: missä olisi hyvä asua perheen kanssa?
Mykistys #1, Kaunispää
Ajoimme nelostietä pohjoiseen kiiveten Kaunispään kylkeä, tunturimaisema avautui silmien eteen ja minä, alati sanavalmis nainen, mykistyin. En saanut sanottua sanaakaan, katselin ja kyynel valahti silmäkulmasta. Tänne minä haluan muuttaa, täällä on ihmisen hyvä olla. Puolisonikin nielaisi kuuluvasti. Tunne siitä, että muilla paikoilla ei ollut enää jakoa, oli vahva. Päätös, että muutamme Inariin, varmistui sillä hetkellä.
Ajatelkaa, että niin upea elämys on mahdollista saada valtatiellä autoillessa. Ei tarvinnut vaeltaa mihinkään! Siinä se oli, ihan noin vain saavutettavissa moottoriajoneuvolla. Mitä ihmettä voimmekaan löytää, kun poikkeamme isolta tieltä?
Viisi kuukautta myöhemmin olin samassa paikassa – taas tippa linssissä. Aikaisempi tunne palautui mieleeni ja olin niin onnellinen, että nyt mukana oli koko pesue: lapset ja koira sekä puolet maallisesta omaisuudesta. Muuttokuormamme olisi pian perillä Inarissa.
Iijärvi, #2
Olisitko uskonut, että keskellä pohjoisinta Lappia voit kokea rantaloman? Minä en moista tiennyt, vaikka muistini perukoilla oli Sevettijärven hiekkaranta, jonka olin nähnyt lapsena. Mutta kyllä vain melkoinen rantaparatiisi Lapistakin löytyy. Nimittäin Iijärveltä. Pakkasimme autoon perheen, koiran, retkitavarat ja kaksi kanoottia. Kymmenien kilometrien päässä Inarin kirkolta laskimme kanootit vesille. Hiekkarannat kutsuivat nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä, mutta siinä liplatellessa vain katselimme toinen toistaan upeampia rantoja ja hiekkadyynejä. Mielessämme oli tietty leiripaikka, josta olimme kuulleet. Rovaniemen laguuni (Pautuvuono). Se kyllä veikin voiton. Laguunin vesi on kirkasta ja janon sattuessa siitä voi vaikka hörpätä kuksallisen raikasta vettä. Vesi on niin raikasta, että uiminen saattaa jäädä kastautumiseksi. Me pulahdimme, myös lapset, mutta koira ei.
Ruuhkaa ei ollut, ellei siksi lasketa muutamaa poroa, jotka olivat myös tulleet vilvoittelemaan. Iijärvi on kalaisa. Ahti soikin meille antejaan ja saimme paistella tuoreista ahvenista makoisan lounaan. Varvikko houkutteli köllähtämään päivälevolle. Laitoin pelastusliivit päänalle ja nautin “ruokaperräiset” luonnon hiljaisuudessa. Minä en juurikaan päiväunia harrasta, mutta niin vain nukahdin ihan uneen saakka. Lapset leikkivät rannassa tehden hiekkalinnoja, isäntä ja koira nukahtivat myös pikku-unille. Ah, niin täydellistä!
Muutama huomautuksen sana, jos haluat lähteä kokemaan Iijärven ihanuuden.
Jos haluat kalastaa Inarissa, niin muista huolehtia kalastuslupa kuntoon. Siinä sinua auttaa Inarin erämaa – Erälupia ja elämyksiä (eraluvat.fi)
Iijärvellä on näppärää kulkea kanootilla, mutta järvi on paikoitellen todella matala, joten varo pohjakosketusta. Moottoriveneellä sinun täytyy olla vieläkin varovaisempi.
Iijärvellä ei ole opastettuja reittejä tai risteilijöitä, joten varaudu omatoimimatkaan. Muista, että olet jo erämaassa.
Inarijärvi, #3
Ainapa ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Inarijärvi on helposti saavutettavissa Inarin kirkonkylältä. Suomen kolmanneksi suurin järvi, niin kirkasvetinen ettei tosikaan, on hiljentänyt minut kauneudellaan kerta toisensa perään. Järvi on kaunis tyynenä ja myrskyävänä, yöttömän yön ja kaamoksen valossa. Auringon noustessa ja laskiessa. Inarijärven kauneus on sen karuudessa. Pienet saaret nousevat vieretysten. Aavalle selälle päätyessä tajuaa järven suuruuden. Ja tuulen noustessa tajuaa oman pienuuden. Aallot lyövät kuin merellä ja saamelaisten merihän se onkin.
Olemme tutkineet Inarijärven saloja niin kirkonkylältä kuin kauempaakin. Saarista löytyy Metsähallituksen eräkämppiä, joita suosittelen retkeilijöille. Helposti ja turvallisesti järveä pääse ihailemaan Visit Inarin risteilyllä. Samalla pääset kuulemaan tietoa järvestä ja sen paikoista.
Otsamo, #4
Ihmisellä on taipumus kiivetä alueen korkeimmalle paikalle. Inarin kirkonkylän lähin huippu on Otsamo, joka kohoaa reilun 400 metrin korkeuteen. Niinpä sinne oli meidänkin päästävä pian muuton jälkeen. Kuukkelit saattelivat meidät matkaan, kun lähdimme kipuamaan ylemmäs jänkältä. Maisema muuttui mäntymetsän jälkeen tunturikoivikoksi ja pian aukeaksi tunturin laeksi.
Keli oli mitä kirkkain, joten näimme kaukaisuuteen. Tunturi ja järvi näköala todellakin mykistivät. Joskin tuuli meinasi myös saada hengen salpautumaan. Huipulta löytyy päivätupa, siellä voi käydä lämmittelemässä tai keitellä vaikka kahvit.
Reittejä Otsamon laelle löytyy useampia. Lyhyin taitaa olla se jyrkin, mutta niinpä mäyräkoirakin sinne pääsi.
Pykeija, #5
Suomen Lappi on kaunista tunturi- ja järvimaisemaa, joten vaihteluna Norjan maisemat saivat haukkomaan henkeä. Pikku-Suomeksin kutsuttu Pykeija sijaitsee pohjoisen Norjan itäkolkassa, Varanginvuonon rannalla. Pykeijan kylä sijaitsee niemellä, meri huuhtelee rantoja kahdesta suunnasta.
Nautimme päiväkaakaot termospullosta viereisellä kalliolla ja ihailimme Pykeijan kylän, hiekkarannan ja meren aikaansaamaa maisemaa. Tuuli oli yllättävän leppoisa ja aurinkokin jaksoi lämmittää.
Jäämeren äärellä päädyimme tietenkin kalastamaan. Hyviä rantapaikkojakin löytyi, mutta veneen vuokraaminen toi lisää mahdollisuuksia. Koko perhe nautti, kun oli tapahtumia ja saalista. Silti ehkä hienointa oli, kun pyörijäinen käväisi tervehtimässä meitä.
Pohjoisessa Lapissa on toinen toistaan kauniimpia maisemia. Toivon, että sinä löydät omat henkeäsalpaavat näkymäsi. Minä olen löytänyt jo monta ja jatkan vielä uusien paikkojen etsimistä.
Kirjoittanut:
Tuire Laakso
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Matkailualan perustutkinto